Kirjoittajat: Jukka Oksanen & Hemmo Rättyä
Miesten vuoro on nimensä mukaisesti tarkoitettu miehille. Työmallissa miehuuden määritelmä annetaan osallistujalle itselleen. Jos osallistuja kokee olevansa mies, hän on tervetullut ryhmään.
Osassa piloteista tämä aiheutti keskustelua osallistujien keskuudessa. Osa cismiehistä (Seta) koki, että eivät voi puhua täysin avoimesti, kun läsnä oli transihmisiä, sekä päinvastoin. Välillä molemmat miesryhmät kokivat toistensa mielipiteet ahdistavina, varsinkin jos ne olivat hyvin vahvoja. Sama ilmiö voi toki ilmaantua iän, kulttuuritaustan tai jonkin muun tekijän suhteen.
Tähän ilmiöön ei ole yksinkertaista ratkaisua. Mahdollisimman samankaltaisen ryhmän luominen on yksi tapa estää mielipiteiden törmäämisiä. Esim. VIGOR-hankkeessa ryhmät muodostetaan osallistujien kulttuuri- ja kielitaustan perusteella.
Toisaalta juuri rakentava hyvinkin eroavien mielipiteiden läpikäyminen voi avartaa molempien osapuolten ajatusmaailmaa ja hyvinvointia. Tässä kohtaan ohjaajien osaaminen ja rooli korostuu – kuinka luot rakentavan ja sallivan ilmapiirin? Onko sinulle helpompaa vetää mahdollisimman samankaltaista vai erilaista ryhmää?
Tämä asia kannattaa mallin mukaisesti puheeksi osallistujien kanssa, varsinkin jos huomaat, että osallistujien erilaiset lähtökohdat rikkovat ilmapiiriä. Tällöin on hyvä nostaa kissa heti pöydälle ja keskeyttää muu toiminta. Mitä ajatuksia osallistujilla on? Mikä loisi heille turvallisen ilmapiirin? Tässä kohtaa anonyymit menetelmät, kuten kysymyspurkki, voivat rohkaista osallistujia puhumaan asiasta suoraan mutta kunnioittavasti.
Ryhmän koko
Ryhmän kokoa ei ole hakattu kiveen. Piloteissa ryhmää on vedetty kahdellekin osallistujalle, mutta näppituntuma on, että 4–10 osallistujaa on ideaalimäärä. Myös Leena Ståhlberg suosittelee tätä määrää Pienryhmäohjaajan opas -kirjassaan (s. 61–64)1.
Osallistujamäärää oleellisempaa on vuorovaikutuksen laatu, esimerkiksi se, miten saat herätettyä osallistujien mielenkiinnon. Osallistujien aktivointi varsinkin keskenäiseen vuorovaikutukseen on yksi vertaistoiminnan idea. Kokevatko ryhmäläiset me-henkeä keskenään? Ohjaajan tehtävä on tukea tätä prosessia, ettei ryhmään synny vastakkainasettelua tai ettei se juuttuisi valituskerhoksi.
Koska malli perustuu avoimeen ryhmään eli siihen saa tulla tai poistua oman päätöksen mukaan, on kävijämäärää vaikea rajata. Jos osallistujia tulee yli kymmenen, kannattaa harkita, tulisiko ryhmä jakaa edes osaksi ajaksi kahtia, kun vetäjiä on kaksi. Toinen tapa on vaihtaa tai muokata harjoituksia isommalle ryhmälle sopivaksi. Esimerkiksi yhdessä pilotissa käytettiin akvaariokeskustelua, kun osallistujia oli yli 30 paikalla.
- 1.Ståhlberg L. Pienryhmäohjaajan Opas. PS-Kustannus; 2019. https://www.ps-kustannus.fi/Leena-St%C3%A5hlberg/Pienryhm%C3%A4ohjaajan-opas.html