Mieserityisyys

Kirjoittaja: Jukka Oksanen

Eroaako miehenä oleminen naisena tai muunsukupuolisena olemisesta? Sukupuolierityisyys, tässä tapauksessa mieserityisyys, lähtee liikkelle tästä ajatuksesta^​1​. Alla on kuvattu, kuinka Miesten vuorojen pilotissa on huomioitu mieserityisyys.

Sukupuolisensitiivisyys

Yhteiskuntamme on sukupuolittunut ja sukupuolittava, halusimme sitä tai emme. Sukupuolisensitiivisyydellä ei pyritä häivyttämään sukupuolia, vaan tekemään ne näkyväksi ja tarkastelemaan niitä kriittisesti, esimerkiksi löytämään syrjiviä käytänteitä ja poistamaan niitä^​1,2​. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslain^{​​3​​} sekä tasa-arvolain^​​4​ mukaan viranomaisten ja oppilaitosten on edistettävä yhdenarvoisuutta.

Tämä ei tarkoita sukupuolineutraalisuutta eli sukupuolen jättämistä huomioimatta tai häivyttämistä. Päinvastoin ideana on, että kaikki sukupuolet kokevat tasa-arvoisesti oman roolinsa yhtä merkityksellisenä kuin muiden roolit^​5​. Mieserityisyys on positiivista erityiskohtelua, jossa miehet nähdään aktiivisina ja osallistuvina ihmisinä.

Vankina rooleissa?

Miehistä puhuttaessa pitää muistaa, että kyseessä on valtava ja moninainen ryhmä. Silti kulttuurissamme elää stereotyyppisia käsityksiä miehistä, “jotka eivät puhu tai pussaa”, “pärjäävät hammasta purren” tai “eivät turhista valita”. Miehet saattavat myös tietoisesti ja tiedostamatta toistaa elämässään näitä rooliodotuksia joutuen stereotyyppien vangeiksi.

Miesten ryhmän ohjaajana on hyvä tunnistaa, miten yhteiskunnan käsitykset elävät hänessä itsessään. Miespalvelut rakennetaan monesti ongelmakeskeisesti. Miten estetään lähisuhdeväkivalta tai päihteiden väärinkäyttö? Tehtävä on mitä tärkein, mutta sisältävätkö ne oletuksen aktiivisesta ja osallistuvasta miehestä?

Vaatimukset ohjaajalle

Mieserityinen osaaminen tarkoittaa ymmärrystä miehuudesta, miehenä olemisesta, miehuuden historiasta, miehille kasaantuvista haasteista, paineista ja etuuksista sekä miehuuteen liittyvistä normeista^​1,5​. Siihen kuuluu myös ryhmänvetäjän kyky olla tietoinen omasta sukupuolestaan ja sen vaikutukseista asiakastilanteisiin.

Miestyö on helposti ongelmalähtöistä. Miehillä on naisia huonommat elintavat, he ovat väkivaltaisempia, syrjäytyvät helpommin, kolme neljästä itsemurhan tehneistä on miehiä^​6​ ja 90 % vangeista on miehiä.^​5​ Miessakit ry:n juhlavuoden artikkelissa vuonna 2015 miestyötä kuvataan jopa “ongelmia korjaavaksi kriisityöksi”^​7​.

Toinen näkökulma on miesten passiivinen rooli heitä koskevissa tukipalveluissa. Miesten vuoro -malli pyrkii rikkomaan näitä lähtökohtia ja luomaan mallin, joka tukisi voimauttavaa ja osallistavaa toimintaa miehille. Mallin iskusanoja voisivat olla aktiivinen, osallistuva ja sitoutunut mies.

Isätyökirjaa (2020, s. 10)^​5​ lainaten voimme tiivistää mieserityisyyden vaatimukset seuraavaan lauseeseen:

“Miten otamme miehet yksilöllisemmin huomioon ja kohdennamme omia työtapojamme paremmin miehille soveltuviksi ja heidät tavoittaviksi?” 

Se ei ole keneltäkään pois, vaan sen avulla rikastetaan mahdollisuuksia kaikille.^​2​

Yksi tapa ohjaajien oman mieskäsityksen kirkastamiseen on, että he tekevät aluksi itse miehuuteen liittyviä tehtäviä keskenään, esimerkiksi Miehuuden moninaiset mallit -tehtävän.

Lue lisää aiheesta:

• Miestyö – hyvinvointityötä miesten kanssa (Miessakit)
• Mieserityisyys (Miessakit)
• Miesten keskinäinen vertaisuus (Miessakit)
• Miehinen juttu. Opas miesten terveyden edistämiseen (PDF).

Miten varmistaa hyvä kohtaaminen?

Kirjoittajat: Hemmo Rättyä & Jukka Oksanen

Kohtaamista voidaan pitää itsestäänselvänä ja helppona, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa ja kuinka pitää huolen siitä, että se tapahtuu laadukkaasti? Tämä on ollut Miesten vuoro -mallin pääkysymyksiä, johon pilottien aikana on pysähdytty yhä uudestaan ja uudestaan.

Kohtaamisesta on kirjoitettu paljon. Esimerkiksi Matti – miesten matkat työhön -hankkeen (2016–2018) verkkojulkaisu Kohtaa nuori^​1​ keskittyi nimenomaan kohtaamiseen ympärille. Siinä olevassa Oksasen ja Poikolaisen (2018)^​2​ artikkelissa korostetaan nuoren tasa-arvoisuutta vuorovaikutuksessa: onko nuori mies kohde vai aito osallistuja?

“Tee minut näkyväksi”

Olennaista kohtaamisessa on osallistujan näkyväksi tekeminen. Pitkään yksin ollut nuori ei välttämättä koe tulleensa kuulluksi tai nähdyksi koskaan elämässään. On tärkeää tehdä selväksi, että myös tämä nuori mies on arvokas ja hänen ajatuksillaan on väliä. Kukaan ihminen ei ole yhdentekevä, ja jokainen ansaitsee tuntea olevansa tärkeä.

Nuori mies saattaa vetäytyä tapaamisilla taka-alalle, vaikka kaipaisi huomiota. Tällöin kannattaa muista fraasi: “Käytösongelma on toive valeasussa.”^​2​

Luottamus rakentuu kuuntelemalla

Keskusteluissa osallistujat saattavat esittää mielipiteitä tai näkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa ohjaajan omien näkemysten tai arvojen kanssa. On tärkeä muistaa jokaisen ihmisen kokevan asiat omalla tavallaan ja puhuvan omasta todellisuudestaan käsin.

Kuuntelemalla ja vastaanottamalla tuomitsematta tai kyseenalaistamatta saadaan rakennettua luottamusta. Luottamuksen päälle rakentuu yhteistyösuhde, joka puolestaan mahdollistaa dialogin ja tätä myötä kyseenalaistamisen ja uuden oppimisen – puolin ja toisin.

Kehuminen sitouttaa ja osallistaa

Kehuminen tukee osallisuuden rakentumista. Positiivista palautetta tulee antaa paikalle saapumisesta, keskusteluun osallistumisesta ja etenkin osallistujien omasta aktiivisuudesta toiminnan kehittämiseen. Osallistujia pitää kannustaa ideoimaan ja kehittämään – ehdottamaan aiheita, joista keskusteluja käydään, ja tapoja, joilla tilaisuudet toteutetaan. Tämä ei tarkoita osallistujien vastuuttamista toiminnan järjestämiseen vaan aktiivista kannustusta vaikuttamiseen ja omatoimisuuden lisäämiseen.

Jokainen toimintaan tai keskusteluun osallistuva nuori ansaitsee kehuja. Pitkään yksin olleelle jo ryhmään tuleminen voi olla suuri harppaus, jonka ottamisesta ansaitsee saada kehuja. Miesten vuorojen lähes kaikissa piloteissa onkin ollut ääneen sanottu sääntö, että “osallistuminen voi tarkoittaa pelkkää paikalle saapumista ja kuuntelemista”.

Positiivinen palaute ja rohkaisu saavat ihmisen tuntemaan itsensä nähdyksi ja kuulluksi. Kehumisen olisi hyvä olla olennainen osa ryhmän toimintakulttuuria. Ohjaajan vastuulla on esimerkin näyttäminen ja sitä myötä toimintakulttuurin vakiinnuttaminen. Konkreettinen ja helppo tapa luoda kehumisen kulttuuria on ryhmäkeskustelun päätteeksi pidettävä kehukierros.

Käytännön vinkkejä

Kohtaaminen alkaa ensitapaamisesta. Tervehtimisestä on hyvä aloittaa ja sen jälkeen kannattaa:

• Kysyä nimi ja toistaa se.
• Kehua siitä, että on tullut paikalle.
• Kuunnella, hyväksyä ja rohkaista.

Kohtaaminen jatkuu koko yhteistyösuhteen ajan, joten on hyvä:

• Muistaa asioita, joista on juteltu aiemmin ja palata niihin jatkossa.
• Kehua siitä, että on tullut uudestaan.
• Kysyä mielipidettä usein ja erilaisista asioista.
• Innostua osallistujien omista ideoista.

Miten mahdollistaa osallisuus?

Kirjoittajat: Jukka Oksanen & Hemmo Rättyä

Osallisuus toteutuu parhaiten silloin, kun toiminnan perustana on osallistujalähtöisyys ryhmän ensimmäisestä kokoontumisesta toiminnan loppuarviointiin asti. Täten Miesten vuoroa ei kannata järjestää “kiveen hakatun viiden kerran rungon” mukaan, vaan ensimmäisellä kerralla kannattaa varata aikaa yhteiseen tapahtumien suunnitteluun.

Alla on kysymyksiä, joita ohjaajien on hyvä tasaisin väliajoin kysyä itseltään sekä osallistujilta.

Miksi ja kenelle toimintaa järjestetään?

Kaiken ryhmätoiminnan taustalla on hyvä selkeä tavoite. Miksi me kokoonnumme yhteen? Kenen tavoite se on?

Esimerkiksi Miesten vuoron taustalla oleva Niko-97-hanke sai rahoituksensa nuorten miesten seksuaaliterveyden edistämistä varten. Täten lähdimme laatimaan ohjelmaa seksuaalioikeuksien^​1​ varaan, jotka onneksi tarjoavat laajan pelikentän. Ensimmäisen pilotin kohdalla kuitenkin huomasimme, että osallistujille tärkeimmäksi aiheeksi nousivat yksinäisyys, kiusaaminen ja mielenterveydenongelmat, eivät suoraan seksuaalioikeudet. Toisen pilotin kanssa aiheet rönsyilivät pornosta parisuhteisiin ronskilla otteella. Kolmas pilotti taas halusi puhua sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta.

Tästä pääsemme takaisin otsikon kysymykseen. Miksi ja kenelle toimintaa järjestetään? Jos toimijan alkuperäinen tavoite eroaa osallistujien toiveista, kuinka toimimme? Vaikka ohjaajien kannattaa luoda selkeät tavoitteet ja rakenteet työskentelyn pohjaksi, kannattaa puitteet alusta saakka luoda joustaviksi.

Milloin ja monelta tapaamme?

Ajankohdat, jolloin Miesten vuoroa järjestetään, tulisi mahdollisuuksien mukaan valita niin, että kaikki kiinnostuneet osallistujat pääsevät paikalle. Opiskelun ja työelämän ulkopuolella olevat nuoret eivät välttämättä elä virastoaikojen mukaan, joten on aiheellista pohtia, onko aamupäivisin järjestettävä ryhmätoiminta kohderyhmälähtöistä vai pitääkö aikoja miettiä uudestaan.

Me työntekijät saatamme kuitenkin elää virastoaikojen mukaan. Muista tällöin työaikalainsäädännön mukaan varata seuraavalle päivälle tarpeeksi lepoaikaa. Jos iltaryhmä loppuu klo 21 ja seuraava aamu alkaa klo 8, palavat ohjaajat pian loppuun.

Aiheet?

Vaikka Miesten vuoro -työmallin perusajatuksena on seksuaalisuusteemojen käsittely, tulee aiheiden olla sellaisia, joista osallistujat haluavat keskustella. Ensimmäisille kerroille on hyvä olla aihe valmiina mietittynä, esimerkiksi menetelmäosiosta löytyvä aloituskerta “Mies 2020?”.

Tästä eteenpäin seuraavien kertojen aiheet pitää päättää yhdessä osallistujien kanssa. Jos kukaan ei ilmaise kiinnostusta pornosta puhumiseen, vaan osallistujat haluavat puhua kiusaamisesta, yksinäisyydestä tai pelaamisesta, niin kannattaa rohkeasti puhua niistä.

Toisaalta seksuaalisuusaiheet vaativat monesti ohjaajilta rohkeutta tuoda niitä keskusteluun mukaan. Tämä voi tapahtua muiden aiheiden sisällä. Ohjaajien pitää uskaltaa antaa keskustelun harhailla ja karata välillä alkuperäisestä aiheesta. Se ei ole helppoa, mutta siten saa oikean tiedon siitä, mitkä asiat osallistujien mieltä askarruttavat, mistä halutaan keskustella ja mistä saada lisää tietoa. Tämän tiedon pohjalta ohjaajat voivat rakentaa ryhmätapaamisten ohjelmia ja ohjata keskustelua teemoihin, joista olisi hyvä puhua. Hyvin pian saattaa käydä niin, että ryhmässä keskustellaankin ihmissuhde- ja seksuaalisuusteemoista. 

Keskustellaanko vai kokataanko?

Ryhmätapaamisia voidaan toteuttaa monella erilaisella tavalla. Menetelmiä erilaisten harjoitteiden tekemiseen sekä keskustelujen ohjaamiseen löytyy Harjoitteet-osiosta. Huomaa, että Miesten vuorojen menetelmät perustuvat fasilitoinnin ajatuksiin.

Kaikki menetelmät, tavat ja temput ovat kuitenkin hyödyttömiä, jos osallistujat eivät koe toimintatapoja mieleisiksi. Avoimuudella, keskustelulla ja jatkuvalla palautteen keruulla voidaan edesauttaa hyvien toimintatapojen löytymistä.

Palautteen keruu

Miesten vuoro -työmallin perusideana on olla joustava ja helposti osallistujien toiveisiin mukautuva. Täten toiminnan kehittämisen ja osallisuuden näkökulmasta palautteen keruu ja sen hyödyntäminen ovat olennaisia toimenpiteitä.

Tähän päästäkseen on hyvä kerätä palautetta jokaisen ryhmäkerran jälkeen. Palautteen keruun tulee olla nopea prosessi, joka ei vie suhteettoman suurta osaa ryhmätoiminnan ajasta. Sen pitää olla osallistujille helppoa ja palautekysymysten selkeitä. Yksi tapa kerätä palautetta jokaisen ryhmäkerran jälkeen on käyttää Socrative-palvelua, josta voit lukea tarkemmin tästä.

Palaute kannattaa käydä välittömästi läpi osallistujien kanssa. Tästä kannattaa kertoa tapaamisen alussa ja varata siihen esim. 10 minuuttia aikaa.

Palaute kannattaa purkaa ohjaajien kesken osallistujien poistuttua. Kun tilanne on tuoreena mielessä, on helppo pohtia, kuinka seuraavalla kerralla toimitaan. Tässä kohtaan kannattaa muistaa armollisuus itseä ja toista ohjaajaa kohtaan. Mitä opimme ja miten voisimme tehdä seuraavasta kerrasta vielä paremman?

Yhteenveto

Alle on koottu kysymyksiä, joilla voit tarkistaa, onko työotteesi osallistava:

• Miksi järjestät toimintaasi? Mitä haluat saada aikaiseksi?
• Kenelle järjestät toimintaasi? Tunnetko heidät?
  • Mitä osallistujat tarvitsevat/haluavat?
• Ovatko teema ja menetelmät mieleisiä osallistamiseen?
  • Saavatko osallistujat päättää niistä? (Esim. seuraava kerta)
  • Onko tilaa “harhailulle”?
• Mikä aika ja paikka tukisivat osallistumista? (Esim. kellonaika, viikonpäivä)
• Keräätkö systemaattisesti palautetta? (Esim. Socrative)
• Mitä kautta osallistujat voivat viestiä tapaamisten välillä?
• Palaa lopuksi ensimmäiseen kysymykseen tavoitteesta: miksi järjestät toimintaasi?

Seksuaalisuus

Kirjoittanut: Jukka Oksanen

Seksuaalisuuden määrittely ei ole yksioikoista. Väestöliitto^​1​ määrittelee sen olennaiseksi osaksi ihmisyyttä koko elämän ajan. Aihe on monelle hyvin sensitiivinen alue, joten sen käsittely vaatii Miesten vuoron ohjaajilta positiivista asennetta seksuaalisuuteen sekä ymmärrystä, että seksuaalisuus on monimutkainen ilmiö^​2​.

Seksuaalisuuteen liittyy valtavasti asioita, kuten seksuaalinen kehitys, biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli-identiteetti ja roolit, seksuaalinen suuntautuminen, eroottisuus, läheisyys, nautinnollisuus sekä lisääntyminen. Se onkin niin psyykkistä, fyysistä kuin sosiaalista ihmisenä olemista.

Lisäksi kulttuurin merkitystä ei voi vähätellä, kun puhumme seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus on helposti tabuaihe, mutta se on myös ihmisten perusoikeus. Otetaan se siis puheeksi!

Yhdyntä < seksi < seksuaalisuus?

Miesten vuorojen piloteissa olemme huomanneet, että osalle seksuaalisuus voi tarkoitaa pelkkää yhdyntää, osalle seksiä laajemmin ja osalle hyvin laaja-alaista psykofyysis-sosiaalista vuorovaikutusta. Katriina Bildjuschkin onkin tuonut tätä ajatusta hienosti esille Parisuhdekeskuksen blogissa^​3​, johon kannattaa tutustua.

Miesten vuoro -työmallissa oleellista ei ole “käsitteen tarkka tieteellinen määrittely”, vaan toistemme ymmärtäminen. Jos vaikka ohjaajilla on Greenbergin^​4​ määrittelyn mukainen laaja-alainen käsitys seksuaalisuudesta ja ohjattavalla kapeampi yhdyntäkeskeinen näkemys, niin tällöin kannattaa ohjattavien kanssa sopia, mitä milläkin käsitteellä tarkoitetaan. Oleellista on, että asiaa käsiteltäessä kysyt, mitä tarkoitamme sanalla seksuaalisuus! Täten vältämme turhat väärinkäsitykset ja puhumme aidosti samasta asiasta.

Sanastoa

Seksuaalisuuteen liittyy myös paljon melko teknistäkin käsitteistöä: butch, cisnormi, incel, intersektionaalisuus… Välillä asiaan vihkiytymättömälle sanasto saattaa tuntua jopa valtavalta muurilta keskusteluun.

Miesten vuoro -työmallissa ideana ei ole juuttua sanastoon, mutta monet käsitteistöistä ovat tulleet puhekieleen saakka, joten tässä on muutamia sanastoja ohjaajille avuksi. Muista, että jos et tunnista miestesi käyttämää sanastoa, niin myös ohjaaja saa kysellä, mitä ne tarkoittavat! Ihmetellään yhdessä!

• THL:n tasa-arvosanasto^​5​
• Seta ry:n sateenkaarisanasto^​6​
• Incel-sanastoa sosiologi.fi-sivustolla^​7​

Sanastoista ja seksuaalisuudesta puhuttaessa on hyvä muistaa sääntö: “Älä oleta!” Esimerkiksi kaikki eivät ole heteroseksuaaleja, joten “mies-/vaimo”-sanan sijaan “kumppani” on hyvä valinta. Myös sukupuolineutraali kieli vähentää olettamista ja vähentää paineita miehenä olemisesta (esim. Ylen artikkeli ammattinimikkeistä).

Vinkkejä!

Aihetta käsitellessä tulee muistaa Väestöliiton Seksuaalioikeudet-kirjan (PDF)^​8​ hyvä vinkki:

Seksuaalisuudesta puhuminen ei ole aina luontevaa, sillä aiheet ovat hyvin henkilökohtaisia ja joskus myös kiistanalaisia. Monet suhtautuvat seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviin kysymyksiin tunteellisesti ja perustelevat kantojaan pinttyneillä uskomuksilla.

Seksuaalisuus voi olla yhteiskunnassa myös tabu. Tästä syystä seksuaalioikeuksia on hyvä lähestyä ”helpommilla” lämmittelevillä aiheilla ja luottamusta rakentavalla toiminnalla. Luottamusta voi rakentaa muun muassa tunnustamalla vallitseva valtasuhde itsensä ja keskustelukumppanin välillä. Omalla käytöksellään, kehonkielellä, pukeutumisella ja puhetyylillä voi yrittää viestittää, että keskustelukumppani on keskiössä ja että hänellä on tilanteessa valtaa.

Ilmonen & Korhonen (2015, 20)^​8​

Kyseisessä kirjassa annetaan vinkkejä turvalliseen keskusteluun, jotka ovat myös Miesten vuoro -työmallin ytimessä:

• Normalisoi: tästä aiheesta puhuttaessa on normaalia, että tunteet nousevat pintaan – kerro tämä jo johdannossa.
• Lupa poistua: jos keskustelu tuntuu epämiellyttävältä, keskustelusta saa poistua ja palata halutessaan.
• Positiivisuus: tehtävänäsi on ylläpitää hyvää ilmapiiriä, joten muista kiittää ja kehua aina mahdollisuuksien salliessa (“Kiitos, kun otit rohkeasti esille erilaisen mielipiteen”).
• Vahvuuskieli: älä puhu raiskauksen uhreista, vaan selviytyjistä tai kokijoista – korosta hyvää!
• Tukipalvelut: selvitä jo etukäteen, mitä tukipalveluja on olemassa – voi olla, että joudut ohjaamaan ohjattavia palveluiden äärelle.
• Purku: muista hankkia myös itsellesi tukihenkilö, jotta jaksat käsitellä intensiivisiä asioita – tätä varten Miesten vuoroa suositellaan toteutettavan parina!

Ohjaajan seksuaalisuus?

Vaikka Miesten vuoro -työmallin idea on mahdollistaa seksuaalisuudesta turvallinen puhuminen ilman seksuaalineuvojakoulutusta (Seksologinen seura), asian luonteva ja turvallinen käsittely vaatii ohjaajalta oman seksuaalisuuden pohdintaa^​9,10​. Jos itselle on vaikea puhua vaikkapa homoseksuaalisuudesta, itsetyydytyksestä tai pettämisestä, on vaikea antaa tätä lupaa ryhmäläisille. Jos itse pitää jotakin asiaa luvattomana, tuota lupaa voi olla vaikea antaa muille. Toki esim. seksuaalista kaltoinkohtelua ei tule hyväksyä! Mitkä ovat itsellesi haastavia aiheita?

Miesten Vuoro -työmallissa parityöskentelyn eräs idea on tukea ohjaajia tässä asiassa. Ennen ryhmän aloittamista ohjaajat voivat yhdessä käydä läpi seksuaalisuuttaan ja keskustelua siitä seuraavien kysymysten avulla:

• Kerro, mitä ajatuksia sinulla on.
  • (Katso yllä olevia sanastoja.)
• Ovatko yllä mainitut asiat hyväksyttäviä?
• Saatko kieltäytyä ohjaajana yllä mainittujen asioiden puhumisesta, esim. omasta seksuaalisesti suuntautumisesta kysyttäessä? Jos kyllä, niin mikä olisi ilmapiiriä tukeva tapa?

Lisää aiheesta löytyy artikkelistamme Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti.

Ohjaaja ryhmän jäsenenä

Kirjoittajat: Hemmo Rättyä & Jukka Oksanen

Miesten vuoro -työmalli on ammattilaisen ohjaama, vertaisuuteen perustuva keskusteluryhmä miehille. Ammattilaisen ohjaama tarkoittaa sitä, että ohjaaja on vastuussa tilaisuuksien suunnittelusta, järjestämisestä ja ohjaamisesta.

Vertaisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että ohjaaja ja ryhmäläiset ovat vertaisia suhteessa toisiinsa. Ohjauksen ei tule olla ylhäältä alaspäin suuntautuvaa niin, että ohjaaja antaa tiedon ja osallistujat vain vastaanottavat sen. Ryhmässä annetaan ja saadaan tietoa yhdessä vuorovaikutuksellisesti.

Ohjaaminen perustuu kahden ohjaajan malliin, josta on erillinen artikkeli.

Ilmapiiri

Ilmapiirin luovat ohjaajan lisäksi ryhmäläiset itse, ja ryhmän tuleekin olla itsensä näköinen. Jokaisen tapa osallistua on erilainen.

Aktiivinen keskustelu tai sivusta hiljaa seuraaminen ovat yhtä arvokkaita tapoja osallistua. Ohjaajan tehtävä on huolehtia siitä, että osallistujat tulevat nähdyksi, kuulluiksi ja ennen kaikkea kohdatuksi – omina itsenään. 

Ohjauksen muuttuvat tasot

Ohjauksen taso voi vaihdella voimakkaasti eri ryhmätapaamisten välillä ja jopa yhden ryhmätapaamisen aikana. Ohjaajan tehtävä on olla tarkkaavainen, havainnoida ryhmätilanteessa muuttuvat dynamiikat ja säädellä ohjauksen tasoa niiden mukaisesti.

Yhtäältä on hyvä antaa keskustelun harhailla ja kulkea luonnollisia polkuja päämääräänsä ohjaajan vetäytyessä taka-alalle. Toisaalta välillä on tarvetta rajata keskustelua voimakkaasti tai tehdä yhteenvetoja, että aiheessa päästään eteenpäin. 

Kaikki ryhmät ovat erilaisia ja omanlaisiaan. Minkälainen keskustelukulttuuri ryhmään syntyy, on ohjaajan lisäksi osallistujien vastuulla, ja sen tekeminen näkyväksi on tärkeää. Mallin näyttäminen ja osallistujien kehuminen puheenvuoroista, kysymyksistä ja läsnäolosta on sitä myös. Kriittisen palautteen anto on mahdollista silloin, kun luottamus on rakennettu huolellisesti.

Läsnäolo

Ohjaajan läsnäolo sekä mukautuvuus ryhmän tarpeisiin ja tapaan olla mahdollistavat kohderyhmälähtöisen ja osallisuutta tukevan ryhmän syntymisen. Läsnäolo tarkoittaa sitä, että: 

• Ohjaaja kuuntelee ja reagoi.
• Ohjaaja ei tee muita asioita ohjauksen lomassa.
• Jos ohjaaja tekee muistiinpanoja, tulee siitä kertoa osallistujille ja pyrkiä tekemään niitä niin, että itse ohjaus ei kärsi.
• Läsnäolo alkaa heti toiminnan alkaessa ja jatkuu siihen asti, että tilaisuus loppuu ja “ovet suljetaan”.

Tärkeintä on uskaltaa

Seksuaalisuudesta, seksistä ja ihmissuhteista puhuminen ei välttämättä tunnu luontevalta jokaiselle ammattilaisellekaan. Omat ennakkoluulot ja -asenteet sekä elämänhistoria saattavat vaikuttaa ohjaajan suhtautumiseen ja tapaan ohjata.

Ryhmänohjaajan onkin hyvä tarkastella omia ennakkokäsityksiään ennen ryhmänohjauksen aloittamista. Aiheet, kuten porno, seksuaalivähemmistöt, sukupuoli ja seksi, herättävät tunteita meissä kaikissa – siispä omien rajojen ja estojen tiedostaminen on tärkeää ohjauksen sujumisen kannalta.

Kuka voi ohjata?

Miesten vuorossa puhutaan miehuudesta, ihmissuhteista, seksuaalisuudesta, seksistä ja kaikista aiheista, jotka nuoria miehiä koskettavat. Miesten vuoron järjestäminen ei kuitenkaan vaadi seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin koulutusta.

Tärkeintä on avoin suhtautuminen ja valmius tarttua haasteeseen. Toiminnan ydin on luoda turvallinen tila puhumiselle ja ohjaajana yrittää parhaansa mukaan vastata esille nouseviin kysymyksiin. Jos ja kun käy niin, että ohjauksen aikana tulee kysymys, johon ei osaa vastata, voi ohjaaja aivan hyvin kertoa, ettei tiedä mutta voi ottaa asiasta selvää seuraavaa tapaamista varten.  

Oman tietämyksen lisääminen

Ohjaajan on hyvä seurata mediassa käytävää keskustelua sukupuolesta ja miehuudesta. Tälle sivustolle on kerätty paljon tietoa esimerkiksi seksuaalisuudesta.

Lue lisää:

Sitran Erätauko-menetelmä on ilmainen materiaali netissä, josta saat paljon käytännön vinkkejä ohjaustyöhön, vaikka olisit konkari.

Fasilitointi osallistavana ohjaamisena

Kirjoittaja: Jukka Oksanen

Eräs usein kysytty kysymys Miesten vuorosta on ollut, että miten minun asiantuntemukseni ohjaajana riittää puhumaan miesten seksuaalisuudesta. Miesten vuoro -mallin yksi hienous on siinä, että ohjaajan tarkoitus ei ole niinkään kertoa seksuaalisuudesta vaan saada osallistujat jakamaan turvallisessa tilassa omia ajatuksiaan. Tällöin koko toiminnan rakenne kannattaa rakentaa fasilitoinnin ympärille.

Fasilitoinnilla ei ole vakiintunutta määritelmää, mutta Miesten vuorossa se on määritelty osallistavana ryhmän ohjaamisena^​1​ sisältökeskeisen toiminnan sijaan. Eräs tapa kuvata tätä on ajattelun johtaminen. Se on roolisi ohjaajana!

Äärimmillään fasilitointi tarkoittaa sitä, että ohjaaja tuo 0 % sisältöä keskusteluun ja keskittyy 100 % prosessin ohjaamiseen. Tämä tarkoittaa keskustelun avaamista avoimilla kysymyksillä ja fasilitoinitekniikoilla, osallistujien aktiivista kuuntelua, selkeyttävien yhteenvetojen tekoja, kuullun kiteyttämistä ja ylipäätään osallistujien aktivoimista ohjaajan luennoimisen sijaan.

Fasilitoinnin tavoite onkin prosessi, ei sisältöä. Pohdi ryhmäkertaa järjestäessäsi, mitä te haluatte yhdessä kehittää ja miksi. Esimerkkinä voi olla osallistujien mieskäsityksen laajentaminen, jotta osallistujat voisivat antaa itselleen luvan toimia joustavammin arjen aallokoissa. Tässä kohtaan kannattaa myös kysyä, miten osallistuja hyötyy osallistumisesta ja onko hän tietoinen hyödystä.

Monesti haasteena on, että osallistujat eivät syystä tai toisesta ymmärrä toisiaan. Ajattelun johtaminen vaatiikin ohjaajalta yhteisen äänen löytämistä ryhmälle. Tämä ei tarkoita, että kaikki olisivat kaikesta samaa mieltä, vaan moniäänisyyden tukemista: “Olemme kuulleet tänään kolme erilaista mielipidettä ja laajentaneet kykyämme katsoa asiaa eri näkökulmista.”

Yksi haaste fasilitoinnissa on oma innostuminen. Innostuminen on välttämätön tapa osallistujien aktivointiin, mutta se ei saisi johtaa siihen, että ohjaaja rupeaa itse tuottamaan sisältöä. Eräs tapa estää tätä on laittaa ohjaaja kirjuriksi. Kirjaamalla muiden ajatuksia joutuu samalla itse koko ajan keskittyä ohjaamisen ytimeen: aktiiviseen kuunteluun ja reflektointiin.

Yllä olevan perusteella fasilitointi onkin osallisuuden helpottamista. Fasilitointi-sana perustuukin latinan sanaan facil, joka tarkoittaa helppoa.

Miten tämä sitten tehdään teknisesti? Fasilitoinnin maailma on täynnä tuhansia eri jippoja, joita ovat mm. akvaariokeskustelu, karuselli ja galleriakävely. Miesten vuoro -piloteissa käytettyihin fasilitointitekniikoihin pääset tutustumaan Harjoitukset-sivulla.

Turvallisemman tilan periaatteet

Kirjoittajat: Hemmo Rättyä & Jukka Oksanen

Mikään tila ei ole täysin turvallinen, ja kun keskustelua käydään vaikeista ja monimutkaisista aiheista, on vaikea taata sitä, että kukaan ei loukkaannu. Tilan ja ilmapiirin tulisi kuitenkin olla niin turvallinen kuin mahdollista.

Ryhmän on hyvä luoda yhdessä yhteiset säännöt, joissa määritellään ne reunaehdot, joiden puitteissa keskusteluja käydään ja toimintaa järjestetään. Alla olevat turvallisemman tilan periaatteet^​1​ ovat yksi esimerkki, jota voidaan käyttää yhteisten sääntöjen pohjana.

1. Ole kunnioittava – älä kyseenalaista toisten kokemusta ja kunnioita toisten fyysisiä, psyykkisiä ja emotionaalisia rajoja.
2. Älä oleta – ole avoin ja kuuntele.
3. Anna tilaa – huolehdi, että kaikki tulevat keskusteluissa kuulluksi ja pääsevät osalliseksi.
4. Pidä huoli, että sinulla ja muilla on kivaa – jos kaipaat ongelmatilanteisiin apua tai tukea, pyydä sitä ohjaajalta.

Omia ennakkoluuloja ja olettamuksia on aika ajoin hyvä ravistella ja opetella tiedostamaan. Avoimuus ja kuunteleminen antavat meille tilaisuuden oppia toisistamme ja toisenlaisuudesta. Sinun kokemuksesi ovat sinun. Älä yleistä niiden pohjalta tai määrittele muiden kokemuksia heidän puolestaan. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, eikä kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri, mutta toisia pitää kunnioittaa.

Nämä periaatteet ovat yksinkertaistetut, ja niitä voi käyttää pohjana, kun ryhmä luo itselleen omat säännöt. Periaatteiden tarkoitus ei ole olla ehdottomia sääntöjä, joiden rikkomisesta rangaistaan. Mokata saa ja pitää, se antaa mahdollisuuden keskustelulle ja uusille tavoille katsoa asioita.

Lupa puhua seksuaalisuudesta

Kirjoittajat: Jukka Oksanen & Maija-Riitta Jouhki

“Kuinka paljon psykologin vastaanotolla puhutaan seksuaalisuudesta?”
“Niin paljon kuin psykologi tuo asiaa turvallisesti esille.”

Keskustelu seksuaalisuusluennolla

Miesten vuoron pilottien perusteella miehillä on tarve puhua seksuaalisuudesta mutta ei välttämättä turvallista paikkaa sille. Osallistujat voivat olla hyvin yksin ja hämmentyneitä aiheen kanssa ja tuntea jopa häpeää siitä. Vaietuista ja salatuista asioista voi tulla taakka, joka voi purkautua vahingollisilla tavoilla, kuten incel-kulttuurissa^​1​.

Aihe jää helposti kokonaan käsittelemättä, elleivät ohjaajat nosta asiaa esille. Ohjaajien tulee kehdata kysyä seksuaalisuudesta!

Kuinka?

Seksuaalisuus otetaan puheeksi kertomalla ääneen, että siitä on lupa puhua. Puheeksitolle varataan aikaa ja luodaan avoin sekä hyväksyvä ilmapiiri. Sanaton viestintä, ilmeet ja eleet ovat osa luvan antamista. Osallistujilla on myös lupa kieltäytyä aiheen käsittelystä.

Alla on lisää käytännön vinkkejä aiheeseen liittyen.

Luodaan säännöt

Miesten vuorossa puheeksiottoa kannustetaan luomalla tapaamisille säännöt, jotka tarkistetaan jokaisen kerran aluksi. Luottamuksellisuus ja lupa olla vastaamatta ovat toistuneet kaikissa ryhmissä.

“Kuunteleminen on osallistumista! Jos et halua puhua, voit vain kuunnella!”

Yksi Miesten vuoron tapaamisten perussäännöistä

Arvoneutraalius

Seksuaalisuutta koskevan puheen käsittelyn haastavimmista puolista on arvoneutraalius. Miesten vuorolla olemme kohdanneet laidasta laitaan konservatiivisia ja liberaaleja osallistujia. On vaikea olla painostamatta osallistujia omaan arvomaailmaan varsinkin, jos se on vastoin omaa ihmiskäsitystä ja jos eri näkökulmien edustajat haastavat muita läsnäolijoita valitsemaan puolensa.

Tämä ei tarkoita arvokeskustelun välttämistä vaan toisten erilaisten näkemysten kunnioittamista. Tällöin kannattaa palata pohtimaan, miksi Miesten vuoroa järjestetään. Vaikka osallistujalla olisi vahvoja näkökulmia, saako heitä syrjiä?

Itsensä tunteminen on yksi avain arvoneutraaliuuteen. Omia arvoja ja asenteita on työstettävä, jotta voi avoimesti kohdata toisten arvoja. THL:n vuonna 2015 julkaisemassa Seksuaalikasvatuksten tueksi -työpaperissa on esimerkiksi seuraavia kysymyksiä pohdittavaksi ohjaajien kesken:^​2​

• Millaista seksuaalikasvatusta olet saanut lapsena, nuorena ja aikuisena?
  • Missä/mistä olet sitä saanut?
  • Millainen ilmapiiri/tunnelma oli noissa tilanteissa?
  • Millaista seksuaalikasvatusta olisit kokenut tarvitsevasi?
• Mitkä ovat mielestäsi seksuaalikasvatuksen tavoitteet?
  • Esim. tiedonanto, taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus vai eettinen vastuullisuus?

Sanasto-osaaminen

Ennen keskustelun aloittamista on hyvä varmistaa,  että ohjaajilla ja osallistujilla on yhteinen sanasto seksuaalisuudesta. Kieli ja käsitykset muuttuvat alati, kuten Setan sateenkaarisanaston^​3​ johdannossa sanotaan hyvin.

Ohjaajien kannattaa käydä sanasto-osaaminen läpi keskenään ennen Miesten vuoron pitämistä. On hyvä harjoitella sukupuolineutraaleja ilmaisuja ja käsitteitä, kuten tyttöystävän sijaan käsitettä kumppani.

Osallistujien kanssa hauska tapa käydä käsitteitä on S-E-X-ideakorteista löytyvä Seksialias-peli ja vastaava Seksuaaliterveyden työkalupakista löytyvä Arvaatko?-sanaselityspeli.

Puheeksioton mallit

Tunnetuimmat seksuaalisuuden puheeksioton mallit ovat PLISSIT ja BETTER^​4​. Ne ovat kirjainlyhenteitä, jotka toimivat muistisääntöinä mallien sisällöistä.

PLISSIT – ohjaajan ei tarvitse osata kaikkea!

PLISSIT^​5​ kuvaa puheeksioton syvyyttä: kuinka suuri asiakkaan huoli on ja kuinka paljon ammattilaisilla on osaamista asian käsittelyyn. Tasoja on neljä (P, LI, SS ja IT).

Miesten vuoro -mallissa oletus on, että ohjaajalla ei ole erityiskoulutusta seksuaalisuudesta. Tällöin on huojentavaa, että perustasolla voidaan keskittyä luvan antamiseen (P = Permission) seksuaalisuudesta puhumiseen, eikä sen missään nimessä tarvitse olla tiedon antamista (LI = Limited Information), erityisohjeita (SS = Spesific Suggestions) saati intensiivistä terapiaa (IT = Intensive Therapy).

Itse asiassa tämä Miesten vuoron malli välttelee asiantuntijalähtöistä tiedonantoa ja ohjeistusta ja pyrkii perustason (P) mukaisesti normalisoimaan seksuaalisuuden puheenaiheena nimenomaan osallistamalla osallistujat puhumaan seksuaalisuudesta rohkeasti. Jos keskustelussa nousee aiheita, joihin ohjaajien osaaminen ei riitä, niin silloin kannattaa rohkeasti nostaa asia esille: “Etsisimmekö yhdessä lisätietoa aiheesta vai kutsuttaisiinko asiantuntijavierailija paikalle?”

BETTER

BETTER-malli puolestaan pyrkii jäsentämään, kuinka puheeksiotto tulisi tehdä. Se ei sovi täysin Miesten vuoron käyttöön, koska esim. viimeinen kirjain R viittaa kirjaamiseen (Record). Oletuksemme on, että vertaisryhmistä ei tarvitse tehdä asiakaskirjauksia.

Keskustelun avaamiseen BETTER tarjoaa kuitenkin seuraavat vinkit:

• Luo otollinen ilmapiiri seksuaalisuudesta puhumiselle (B = Bring Up The Subject).
• Kerro, miksi puhuminen on tärkeää, ja tarjoa MAHDOLLISUUS puheelle (E = Explain).
• Käsitellään osallistujien huolia ja ratkaisumalleja ohjaajien osaamisen rajojen mukaan (T = Tell).
• Ajoituksen tulee olla oikea (T = Timing).
• Annetaan tarvittaessa tietoa (E = Education).
• Kirjataan (R = Record).

Miesten vuoro -mallissa joustavuus on erittäin tärkeää, jolloin edellä kuvattuja malleja ei tarvitse seurata orjallisesti. Toki seksuaalisuuden puheeksiottoon voi käyttää puheeksiottolomakkeita ja kysymyspankkeja (esim. Päihdelinkin PDF-materiaali)^​6​, mutta kaavakkeita käytettäessä tulee varoa, ettei niistä tule kaavamaisia prosesseja.

Lomakkeiden käyttöä kannattaa kuitenkin testata aluksi ohjaajien kesken. Esimerkiksi miltä tuntuisi puhua vertaisryhmässä Sarolan^​7​ kysymyksestä 9. “Oletko kokenut seksuaalista väkivaltaa ja/tai hyväksikäyttöä?” Riittääkö osaamisesi aiheen käsittelyyn? Entä kaikkien osallistujien? Mikä on oikea ajoitus kysymykselle?

THL:n Seksuaalisuus puheeksi -nettisivustolla^​8​ on hyviä käytännön vinkkejä asian käsittelyyn. Tässä muutama esimerkki:

• Ole läsnä kiireettömästi. Jos ammattilainen vaikuttaa kiireiseltä, voi olla, ettei asiakas uskalla puhua.
• Sano ääneen, että seksuaalisuudesta on lupa puhua. Kerro, että seksuaalisuuden puheeksi ottaminen on normaali käytäntö, joka tehdään kaikkien asiakkaiden kohdalla

Aikataulun ja rakenteen suunnittelu

Kirjoittajat: Jukka Oksanen & Hemmo Rättyä

Ryhmätapaamisten aikataulu voidaan rakentaa monella tavalla. Alla olevassa esimerkissä yksi ryhmätapaaminen on kolmen tunnin pituinen. Se saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta pilottikokeilun perusteella sen on havaittu antavan aikaa virittäytymiselle, aktiiviselle keskustelulle sekä kunnolliselle prosessin lopetukselle.

Ensimmäiselle ryhmätapaamiselle on hyvä luoda selkeä rakenne. Tämä on tärkeää, koska osallistujat ja ohjaaja ovat molemmat uudessa tilanteessa. Selkeä rakenne, johon nojata, luo turvallisuudentunnetta kaikille läsnäolijoille. 

Esimerkki kolmen tunnin tapaamisen aikataulusta

Yllä oleva aikataulun rakenne koostuu neljästä osasta: alun vapaasta kahvihetkestä, ohjatusta ajasta, palauteajasta ja lopun vapaasta olemisesta. Huomaa, että myös tilaisuuden loppuaika on selkeä.

Vapaa oleminen

Ryhmän alussa ja lopussa on hyvä olla aikaa vapaalle oleskelulle. Ensimmäisellä kerralla alussa oleva aika voi olla lyhyempi. Lopussa oleva aika on sitä varten, että osallistujat voivat saada halutessaan yksilöllisempää ohjausta tai tutustua paremmin muihin osallistujiin.

Aikataulun rakenne kannattaa käydä osallistujien kanssa läpi heti ryhmätapaamisen alussa ja toistaa jokaisella kerralla uudestaan. On pidettävä huolta siitä, että kaikki osallistujat tietävät, milloin tauot ovat ja milloin suunniteltu ohjelma loppuu. Erityisesti ensimmäisen tilaisuuden lopuksi voidaan käyttää aikaa keskusteluun siitä, oliko rakenne mieleinen vai kaipaisiko se muutosta johonkin kohtaan esimerkiksi taukojen tai muiden ajankohtien osalta. Ole valmis muuttamaan rakennetta toiveiden mukaan!

Palauteaika

Aikatauluilla on tapana venyä ja paukkua – tärkeää olisi kuitenkin pitää kiinni keskustelun lopetusajasta ja jättää aikaa palautteelle. Jos loppuun ei jää aikaa lopetukselle ja prosessin päätökseen viemiselle, voi keskustelu jäädä elämään omaa elämäänsä ilman ohjaajan mahdollisuutta ohjata tai moderoida sitä.

Tämä ei tarkoita, etteivätkö kävijät saisi jatkaa keskusteluja keskenään ryhmätapaamisen jälkeen ja niiden ulkopuolella, mutta on tärkeä taata, että varsinaisen toiminnan puitteissa tapahtuva keskustelu noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä. Siksi on tehtävä selkeä rajaus ohjatun ja vapaan toiminnan välillä. 

Ruoka

Ruokatarjoilun merkitystä ryhmätoiminnan menestykselle ei kannata aliarvioida. Resurssien käyttäminen kahviin ja leipään on halpa hinta siitä, että nuoret tulevat paikalle ja osallistuvat keskusteluun. Täysi vatsa ja kuppi kuumaa käsissä luo turvallisuuden tunnetta.

Yhteenveto

Alle on ranskalaisin viivoin yhteenvedettynä Miesten vuoron rakenne:

• aluksi vapaata olemista
  • kahvittelua ja syötävää
  • varmistus, että kaikki toivotetaan tervetulleiksi & pääset tutustumaan uusiin osallistujiin
• ohjattu ryhmäkeskustelu
  • esittely, tavoite & säännöt
  • itse aihe
  • yhteenveto & palaute
• vapaata olemista
  • aikaa yksilökeskusteluille
• ohjattujen poistuttua
  • 5 min tauko
  • purkukeskustelu.

Kehu päivässä pitää itsetunnon kunnossa

Kirjoittajat: Jukka Oksanen & Hemmo Rättyä

Voimaantuminen^​1,2​ (empowerment) on käsite, jota kasvatus-, sosiaali- ja terveusaloilla käytetään kyllästymiseen saakka. Se jää helposti abstraktiksi käsitteeksi, vaikka se on ihmistyöskentelyn ydinosaamista.

Myös Miesten vuoro -työmalli perustuu vahvasti voimaantumiselle. Jotta voisimme konkretisoida tämän ajattelutavan oleellisuutta, olemme konkretisoineet sen yksinkertaisesti kehumiseksi. Toki esimerkiksi kunnioittava ja osallistava tapa ohjata ja asioiden sensitiivinen puheeksi ottaminen ovat osa voimaantumista, mutta koulutustemme perusteella aiheesta on kaivattu mahdollisimman konkreettista esitystapaa.
Tässä artikkelissa keskitymme kehumisen jaloon taitoon.

Harjoittele kehumista päivittäin!

Kehumista ja niiden vastaanottamista pitää harjoitella aivan kuin mitä tahansa muuta sosiaalista taitoa! Ohjaajien on hyvä harjoitella taitoa esim. kehumalla muutamaa työkaveria joka päivä normaalissa arjessa, jolloin taito huomata toisten hyviä puolia kasvaa ja kehukierrosten vetäminen helpottuu. Samalla kaupanpäällisenä työyhteisön ilmapiiri kohentuu.

Kehumiseen löytyy paljon erilaisia vinkkejä netistä hakusanalla “kehuminen”. Esimerkiksi Valittujen palojen teksti^​3​ vinkkaa kiinnittämään huomiota kehujen aitouteen ja täsmällisyyteen ja vinkkaa jatkamaan kehua kysymyksellä (“Osasit tuoda hyviä vinkkejä työnhakuun. Mistä sinä keksit niitä?”). Ylen artikkelissa^​4​ kuvataan, miltä toimittaja Kahilasta tuntui harjoitella kehumista psykologi Nymanin johdolla, ja siinä tuodaan esille hauskat käsitteet kehukankeus, kehupihtaus ja kehukoukku.

Hidasta elämää -blogissa^​5​ Pauliina Flang miettii hyvin, kuinka kehu voi joskus kääntyä tahattomasti moitteeksi. Esimerkiksi toisen ulkonäön kehuminen voidaan helposti tulkita moitteeksi (“Laihtunut – olenko ollut ennen lihava?”). Turvallisempia aiheita ovat osallistujien toiminta Miesten vuorolla ja positiiviset persoonallisuudenpiirteet (“Olit jälleen todella ystävällinen, kuten tarjosit paikkasi Jokelle, kun tuolit loppuivat”).

Alla on Flangin laatima 15-osainen lista erilaisista kehuttavista asioista. Mitkä niistä ovat sinulle mieluisa saada ja mitkä mieluisia antaa? Käy lista läpi ohjaajaparisi kanssa.

Kehukierros

Miesten vuoro -mallin perusrakenteeseen kuuluu kehukierros. Se toteutetaan jokaisen tapaamisen lopuksi. Alla on kuvattu, mikä se on, miten se tehdään ja miksi se on niin oleellinen osa mallia.

Mikä?

Kehukierros on klassinen tapa nostattaa osallistujien mielialaa, josta on monta mukaelmaa. Perinteinen tapa on ottaa vuorotellen esille yksi osallistuja, josta jokainen muu osallistuja kertoo yhden kehun (“Osallistuit tänään aktiivisesti”, “Näin ilmeistäsi, kuinka kuuntelit hienosti” tai vaikkapa “Kerroit todella avoimesti elämästäsi, kiitos luottamuksesta meihin”).

Kehuminen voi aluksi aiheuttaa hetkellistä hämmennystä, mutta Miesten vuorojen piloteilla se on saanut eniten hymyä osallistujien kasvoille. Täten se on otettu osaksi Miesten vuoron lopetusrakennetta. Eli se käydään läpi jokaisen tapaamisen päätteeksi.

Miten?

Kehumisen aloittaminen on helposti haastavaa, joten jokaista yksilöä koskevan kehukierroksen voi aloittaa päävetäjä. Tällä tavalla hän rikkoo jäitä muilta ja antaa esimerkin, mistä asioista voi kehua.

Vastaavasti kehukierroksen voi päättää apuvetäjä, jotta tämä voi vetää yhteen kehut ja/tai, jos osallistujat eivät keksi lisäkehuja (“samaa kuin edellinen”), niin hän voi tuoda vielä esille uuden lisäkehun. Vastuu ja kontrolli kierroksen onnistumisesta on täten ohjaajille.

Kehuminen vaatii tarkkaavaista kykyä huomioida toiset, jolloin apuvetäjä tarkkailijan asemassa on erinomaisessa tilanteessa huomaamaan yksityiskohtia.

Ennen kehujen antamista pääohjaajan on hyvä selittää, että kehuun ei tarvitse reagoida eikä sitä tarvitse kommentoida, ainoastaan ottaa se vastaan.  

Miksi?

Kehuminen tekee hyvää! Kehuminen tekee näkyväksi!

Osallistujien kehuminen on hyvä ottaa osaksi toimintakulttuuria. Kehukierroksen tarkoituksena on tehdä kehuminen helpoksi ja rohkaista myös osallistujia kehumaan toisiaan myös muulloinkin kuin kehukierroksella.

Toiseksi vertaiselta saatava kehu voi olla ohjaajien kehuja arvokkaampaa. Vertaisilta saa harvoin kehuja, joten kokemus voi olla hyvin voimaannuttava ja auttaa osallistujia ryhmäytymään.

Kolmantena hyötynä kehukierroksella harjoitellaan kehujen vastaanottamista ja hyväksymistä, mutta myös positiivisen palautteen antamista muille, mikä on tärkeää kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Piloteilla on huomattu, kuinka myös ohjaajat ovat kokeneet erityisesti kehujen vastaanottamisen vaivaannuttavana mutta myös iloisena asiana.

Kahden ohjaajan malli

Kirjoittaja: Jukka Oksanen

Mitä vaatimuksia Miesten vuoro -malli asettaa ohjaajille? Lähtökohtaisesti työmalli on tarkoitettu sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille, jotka toimivat miesten kanssa. Malli on kuitenkin pyritty luomaan niin helpoksi, että kuka tahansa asiasta kiinnostunut voisi pitää Miesten vuoroja.

Oli taustasi mikä tahansa, herkkien asioiden käsittely vaatii valmistautumista, sillä huonosti ohjattu vertaisryhmä voi olla vahingoittavaa toimintaa niin osallistujille kuin ohjaajille. Jopa koulutetut psykoterapeutit saattavat välillä pahentaa potilaidensa oloa, vaikka tämä on harvinaista^​1​. Tätä varten alle on koottu joitakin ajatuksia, joilla varmistamme laadukkaat tapaamiset:

Valmistaudu!

Ensimmäinen kysymys ryhmää perustettaessa on, mikä on sen tavoite. Vastauksen ei tarvitse olla kovin tarkka, vaan tavoitteena voi olla mallin mukaisesti tarjota laadukas paikka miehille puhua itseään koskevista asioista. Tietty väljyys itse asiassa tukee mallin ideaa osallistujalähtöisyydestä.

Toinen kohta on tähän materiaaliin tutustuminen. Kun olet päätynyt tälle sivulle, luultavasti oletkin jo hyvää vauhtia lukemassa materiaalia.

Alle on koottu joitakin yleisiä kysyttyjä kysymyksiä ohjaajiin liittyen:

Kuinka keskustelua tulisi vetää?

Sitran Erätauko-menetelmässä^​2​ on erinomaisesti koottu keskustelun vetäjän parhaat ohjaustoimet:

1. Mahdollista tila jokaiselle osallistujilla kertoa ajatuksensa.
2. Yhdistä eri osallistujien puheenvuorot toisiinsa.
3. Ole esimerkilläsi suora mutta sensitiivinen.
4. Varmista, että kaikki tajuavat toisten puheenvuorot (esim. vaikeat käsitteet).
5. Pysähdy jännitteiden ilmaantuessa käsittelemään niitä.
6. Auta tuomaan esille piiloon jääneistä näkökulmia.
7. Auta lopuksi luomaan yhteinen käsitys aiheesta.

Erätauko-malli painottaa erityisesti sitä, että ohjaajat pyrkivät nivomaan osallistujien erilaiset näkökulmat yhteen: “Mistä me olemme nyt lopuksi samaa mieltä? Missä ovat erot? Mitä uutta ymmärrämme nyt?“

Tuleeko ohjaajia olla kaksi?

Yksi Miesten vuoron perustava lähtökohta on kahden ohjaajan malli. Koska mallissa ei oleteta työntekijöiltä esimerkiksi seksuaalineuvojan koulutusta tai työnohjausta mutta tapaamisten aikana voi nousta haastavia aiheita esille, ohjaajien on hyvä saada tukea toisiltaan.

Toinen tärkeä seikka kahdelle ohjaajalle on työmallin ajatusperusta. Jotta osallistuvuutta ja laadukasta kohtaamista voidaan tukea, kannattaa ohjaajien roolit sopia selkeästi etukäteen:

Pääohjaajan ja apuohjaajien rooleja kannattaa kierrättää. Täten kummallekin ohjaajalle tulee kokonaisvaltaisempi näkemys vertaisryhmän vetämisestä ja työmäärä jakautuu tasaisemmin ohjaajien kesken.

Tulisiko ohjaajien olla miehiä?

Niin Miesten vuoron pilottitoiminnan kuin muun kirjallisuuden^​4​ perusteella ohjaajien sukupuolella on vaikutusta toimintaan. Lyhyt vastaus on, että kokemustemme mukaan ohjaajien kannattaisi olla miehiä.

“Kyse ei ole siitä, etteivätkö naiset kykenisi auttamaan poikia siinä kuin miesauttajatkin, vaan siitä, että avun antamisen ja sen hakemisen luonne muuttuu. Pojat eivät esimerkiksi ole puhuneet asioista naiselle samalla tavalla kuin auttajan ollessa mies. Pojat kehtasivat muun muassa kysyä teini-iän haasteista syvemmin miehiltä, mikä edesauttoi tarvitun avun tarjoamista ja saamista.”

Auta miestä mäessä, s. 9

Tilanne on haastava, sillä valtaosa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työntekijöistä on naisia. Jos ohjaajat ovat naisia, kattaa tämä aihe ottaa esille ensimmäisellä tapaamiselle. Koska osallistujat eivät välttämättä uskalla sanoa suoraan haluavansa miesohjaajan, voi asiaa kysyä anonyymisti kysymyspurkilla. Silmu-hankkeessa^​5​ on tehty huomio, että sekin voi auttaa, että vain ensimmäisellä kerralla on miesohjaaja paikalla.

Mitkä ovat tyypillisiä virheitä?

Alle on koottu kirjallisuudesta^​6​ ja pilottitoiminnasta kertyneitä kokemuksia. Lähtökohtaisesti ryhmät ovat toimineet erinomaisesti. On kuitenkin sudenkuoppia, joita kannattaa välttää.

• Pääohjaaja ei aloita tilaisuutta selkeästi.
  • Aloitus venyy.
  • Ei rauhoituta tilaisuuteen.
  • Ei käydä esityskierrosta ja pelisääntöjä läpi.
  • Ei esitellä tapaamisen tavoitetta selkeästi.
• Tapaamisen aikana:
  • Ohjaajat esittävät suljettuja, (piilo)tuomitsevia tai painostavia kysymyksiä.
  • Ohjaajat antavat yhden osallistujan viedä kaiken ajan.
  • Ohjaajat eivät aktivoi passiivisia osallistujia (“Matti, mikä ajatus sinulle herää tästä?”).
  • Ohjaajat antavat keskustelun punaisen langan kadota (rönsyily).
  • Ohjaajilla on kiire, ja he jopa hoputtavat puhujia.
  • Ohjaaja kysyy oma uteliaisuuttaan, kun hän pitäisi kysyä osallistujien tarpeista lähtien.
  • Ohjaajat sallivat sääntörikkomuksen, esimerkiksi loukkaavan kommentin tai toisen keskeyttämisen.
  • Ohjaaja pyrkii muuttamaan osallistujien tunteita pakolla positiivisemmaksi tai ovat yliempaattisia.
  • Ohjaaja pyrkii ratkaisemaan osallistujien ongelmia.
  • Ohjaajat puhuvat liikaa.
  • Pääohjaaja ei muuta toimintaa, vaikka huomaa ilmapiirin olevan huono (“Hetkinen! Huomaan teidän katselevan kännyköitä. Unohdetaanko luentomaiset kalvot vai mitä toivoisitte meidän tekevän?”).
  • Apuohjaaja ei uskalla puuttuu pääohjaajan virheisiin.
  • Tapaamisesta ei kerätä palautetta.
• Tapaamisen jälkeen:
  • Ohjaajat eivät välittömästi pidä palautekeskustelua.

Purkukeskustelu ohjaajille

Suosittelemme ohjaajia välittömästi tapaamisen jälkeen pitämän 5 minuutin tauon. Sen jälkeen kannattaa purkaa heti tapaamisen herättämiä ajatuksia, niin ne ovat tuoreessa muistissa ja tapahtuman saa suljettua mielestään ennen kotiin menoa.

Apuohjaaja aloittaa kysymällä pääohjaajan tuntemuksia. Voitte käyttää apuna seuraavia kysymyksiä^​7​:

• Mistä pääohjaajana haluat kiittää itseäsi? Missä onnistuit?
• Mistä haluat kiittää muita läsnäolleita?
• Huomasitko “tyypillisiä virheitä” -listasta jotakin tällä tapaamisella? Mitä asialla pitäisi tehdä?
• Koitko yllätyksiä?
• Mitä sinun pitäisi tehdä nyt tulevia tapaamisia ajatellen?

Apuohjaajan kannattaa varautua siihen, että pääohjaaja kokee negatiivisia tunteita varsinkin, jos jotakin häiriöitä ilmeni. Tarkoitus on voimaannuttaa ja kehittää toimintaa, ei keskittyä virheisiin tai juuttua negatiivisiin tunteisiin. Lopuksi apuohjaajan kannattaakin antaa positivinen yhteenveto tilanteesta Miesten vuoron kehumisen periaatteiden mukaan.

Kun pääohjaaja on käynyt läpi nämä kysymykset, voidaan ne käydä läpi myös apuohjaajan toimesta. Monesti tämä tapahtuu kuitenkin itsestään keskustelun aikana.

Kirjoittajat: Jukka Oksanen & Hemmo Rättyä

Miesten vuoro on nimensä mukaisesti tarkoitettu miehille. Työmallissa miehuuden määritelmä annetaan osallistujalle itselleen. Jos osallistuja kokee olevansa mies, hän on tervetullut ryhmään.

Osassa piloteista tämä aiheutti keskustelua osallistujien keskuudessa. Osa cismiehistä (Seta) koki, että eivät voi puhua täysin avoimesti, kun läsnä oli transihmisiä, sekä päinvastoin. Välillä molemmat miesryhmät kokivat toistensa mielipiteet ahdistavina, varsinkin jos ne olivat hyvin vahvoja. Sama ilmiö voi toki ilmaantua iän, kulttuuritaustan tai jonkin muun tekijän suhteen.

Tähän ilmiöön ei ole yksinkertaista ratkaisua. Mahdollisimman samankaltaisen ryhmän luominen on yksi tapa estää mielipiteiden törmäämisiä. Esim. VIGOR-hankkeessa ryhmät muodostetaan osallistujien kulttuuri- ja kielitaustan perusteella.

Toisaalta juuri rakentava hyvinkin eroavien mielipiteiden läpikäyminen voi avartaa molempien osapuolten ajatusmaailmaa ja hyvinvointia. Tässä kohtaan ohjaajien osaaminen ja rooli korostuu – kuinka luot rakentavan ja sallivan ilmapiirin? Onko sinulle helpompaa vetää mahdollisimman samankaltaista vai erilaista ryhmää?

Tämä asia kannattaa mallin mukaisesti puheeksi osallistujien kanssa, varsinkin jos huomaat, että osallistujien erilaiset lähtökohdat rikkovat ilmapiiriä. Tällöin on hyvä nostaa kissa heti pöydälle ja keskeyttää muu toiminta. Mitä ajatuksia osallistujilla on? Mikä loisi heille turvallisen ilmapiirin? Tässä kohtaa anonyymit menetelmät, kuten kysymyspurkki, voivat rohkaista osallistujia puhumaan asiasta suoraan mutta kunnioittavasti.

Ryhmän koko

Ryhmän kokoa ei ole hakattu kiveen. Piloteissa ryhmää on vedetty kahdellekin osallistujalle, mutta näppituntuma on, että 4–10 osallistujaa on ideaalimäärä. Myös Leena Ståhlberg suosittelee tätä määrää Pienryhmäohjaajan opas -kirjassaan (s. 61–64)^​1​.

Osallistujamäärää oleellisempaa on vuorovaikutuksen laatu, esimerkiksi se, miten saat herätettyä osallistujien mielenkiinnon. Osallistujien aktivointi varsinkin keskenäiseen vuorovaikutukseen on yksi vertaistoiminnan idea. Kokevatko ryhmäläiset me-henkeä keskenään? Ohjaajan tehtävä on tukea tätä prosessia, ettei ryhmään synny vastakkainasettelua tai ettei se juuttuisi valituskerhoksi.

Koska malli perustuu avoimeen ryhmään eli siihen saa tulla tai poistua oman päätöksen mukaan, on kävijämäärää vaikea rajata. Jos osallistujia tulee yli kymmenen, kannattaa harkita, tulisiko ryhmä jakaa edes osaksi ajaksi kahtia, kun vetäjiä on kaksi. Toinen tapa on vaihtaa tai muokata harjoituksia isommalle ryhmälle sopivaksi. Esimerkiksi yhdessä pilotissa käytettiin akvaariokeskustelua, kun osallistujia oli yli 30 paikalla.

Palautteen kerääminen ja hyödyntäminen

Kirjoittajat: Jukka Oksanen & Hemmo Rättyä

Miesten vuoroon kuuluu palautteen pyytäminen osallistujilta osana tapaamista. Tällä pyritään osallistamaan heidät toiminnan kehittämiseen. Kun työkalu valitaan harkiten, palautteen antaminen on helppoa ja anonyymiä ja palautteet tallentuvat yhteen paikkaan ohjaajien yhteistä loppupurkua varten. Avoimuutta lisää, että palautteet näytetään tapaamisessa myös osallistujille. 

Miesten vuoro -piloteissa olemme käyttäneet palautteen keräämisessä Socrative-kyselytyökalua. Osallistujat vastasivat kännyköillään muutamaan yksinkertaiseen palautekysymykseen, joilla pyrimme osallistamaan heidät toiminnan kehittämiseen. Vastaukset oli helppo näyttää välittömästi osallistujille videotykillä. Tämä struktutoi palautteen keräämistä ja vahvisti kaikkien osallisuutta. Lisäksi vastaukset tallentuivat yhteen paikkaan, mikä mahdollisti tapaamiskerran jälkeen ohjaajien loppupurun päivän annista.

Socrative on mukava käyttöjärjestelmänä, sillä:

• Ilmaisversio riittää hyvin.
• Kysymykset on helppo kopioida seuraavalle kerralle.
• Kysymykset ovat helposti muokattavissa.
• Siihen on kätevä vasta kännykällä (nimellä tai anonyymisti).
• Se toimii selaimella, ei vaadi mitään asennuksia.
• Vastaukset voi näyttää reaaliajassa osallistujille (anonyymisti).

Ainoana miinuksena on ehkä Socrativen hieman vanhahtava ulkoasu, mutta osallistujamme eivät ole koskaan valittaneet siitä!

Voit ladata itsellesi piloteissa käytämämme palautekyselyn Word-tiedostona ja käyttää sitä sellaisenaan tai muokata oman näköiseksesi.

Kirjoittaja: Hemmo Rättyä & Jukka Oksanen

Miesten vuoroa voi toteuttaa niin avoimena kuin suljettuna ryhmänä. Toteutustapa riippuu luonnollisesti järjestävän tahon olemassaolevista rakenteista.

Avoimen ryhmän haasteena on se, että ohjaaja ei voi varmuudella tietää, keitä on tulossa paikalle ja miten uudet osallistujat vaikuttavat ryhmän dynamiikkaan. Toisaalta se mahdollistaa osallistumisen silloin, kun nuorelle itselleen sopii, ja ryhmä voi olla houkuttelevampi, jos se ei vaadi sitoutumista tai ilmoittautumista.

Suljettu ryhmä on haastava toteuttaa, jos järjestävän tahon kohtaamaat nuoret eivät mielellään sitoudu tai ilmoittaudu toimintoihin. Toisaalta suljettu ryhmä mahdollistaa tiiviimmän ryhmäprosessin ja voi olla merkitsevä siinä, kokevatko osallistujat ryhmän luottamukselliseksi.

Kaupunkiolohuone Kohtauksessa, Metropolian opiskelijoiden etäryhmä sekä Oulun Poikien Talolla järjestetyt Miesten vuoro -pilotit ovat toimineet avoimella periaatteella. Keravan vankilassa ja Maisonkodilla järjestetyt pilotit olivat puolestaan suljettuja. Toteutustapa valittiin pilottikohteen toivomusten mukaan ja molemmat tavat koettiin hyviksi kyseisiin toimintaympäristöihin.

Tuttu paikka

Kirjoittajat: Hemmo Rättyä & Jukka Oksanen

Miesten vuoro -toimintaa voidaan järjestää, missä vain nuoria miehiä on. Pilottiemme perusteella tilan tulisi olla sellainen, että se on nuorille jo ennestään tuttu – ympäristö, jossa nuoret viettävät aikaansa muutenkin. Nuoret sitoutuvat paremmin toimintaan ja osallisuus on vahvempaa silloin, kun tila on jo valmiiksi nuorten näköinen ja heidän omansa. Tuttu ja turvallinen tila mahdollistaa aktiivisen osallistumisen keskusteluihin vaikeistakin aiheista. 

Vaikka tila olisi suurimmalle osalle tai kaikille tuttu ennestään, on tilanne uusi. Siksi ryhmätoiminnan aluksi ei ole pahitteeksi käydä läpi muutamia perusasioita ja toistaa näitä vaikka joka kerta.

Esimerkiksi:

• Missä vessa sijaitsee?
• Mistä saa juotavaa?
• Missä on uloskäynti?
• Missä on sopivaa istua?
• Missä tilassa itse ryhmätoiminta tai -keskustelu tapahtuu?
• Onko sellaista tilaa, jossa voi olla yksin tarvittaessa?

Tieto perusasioista luo turvallisuuden tunnetta. Ei ole liioittelua toistaa näitä asioita jokaisella kerralla, vaikka osallistujat olisivat samoja ja paikka tuttu.

Yhteydenpito osallistujiin tapaamisten välillä

Kirjoittajat: Hemmo Rättyä & Jukka Oksanen

Yhteydenpito osallistujien ehdoilla

Yhteydenpidon osallistujien kanssa tulee tapahtua heidän ehdoillaan. Ryhmänohjaajan tehtävänä on selvittää, mitä kanavia käyttäen viestit tavoittavat nuoret. Pakollisten Facebook-sivujen tai WhatsApp-ryhmien perustaminen on turhaa, jos osallistujat eivät käytä kyseisiä medioita.

Ohjaajan vastuulla on ottaa selvää, mitä medioita osallistujat käyttävät ja mitä kautta he haluavat tiedon saada ja, jos tarpeellista, opetella käyttämään itselleen aiemmin tuntemattomia viestinnän välineitä. Yllätyksenä voi tulla, että osallistujat haluavat Discord-kanavan sijaan yhteydenpitoa perinteisillä tekstiviesteillä.

Henkilökohtaisuus

Jonkinlainen viestintäkanava ohjaajan ja osallistujien välillä pitää olla. Yhteydenpito ohjaajan ja osallistujan välillä myös tapaamisten ulkopuolella voi olla monelle nuorelle erittäin merkityksellistä. Esimerkiksi tekstiviestillä lähetetty muistutus ryhmätapaamista edeltävänä aamuna voi olla ratkaiseva tekijä siinä, saapuuko nuori paikalle.

Henkilökohtainen viesti rankan ryhmätapaamisen jälkeisenä päivänä voi tehdä huonosta päivästä hyvän ja ratkaista sen, sitoutuuko nuori jatkossa toimintaan. Aktiivinen yhteydenpito viestii siitä, että nuoresta välitetään, hänet muistetaan ja hänen osallistumistaan toivotaan. 

Kahdenlaista tiedotusta

Tiedotuksessa on hyvä miettiä, minkälainen linja ja tyyli on, kun viestitään osallistujille, ja minkälainen silloin, kun viestitään verkostoille ja yhteistyökumppaneille. Näiden tyylien ei kannata olla samoja.

Verkostoille ja ammattilaisille voi viestiä ryhmätoiminnasta, jonne saa ohjata syrjäytymisvaarassa olevia nuoria miehiä, mutta mahdollisille osallistujille viestinnän kannattaa olla vähemmän leimaavaa ja enemmän houkuttelevaa. Alla on esimerkkikuva Vallilan ja Malmin pilottiryhmistä.

Olemme myös tehneet valmiita viestintäpohjia joita voit käyttää toiminnasta viestimiseen. Pohjat ovat Power Point -kalvoja joihin voit muokata tekstejä vapaasti.

Selkeys

Kun toiminnasta tiedotetaan osallistujille eli kohderyhmälle, tulee viestinnän olla selkeää.

• Mitä? (Ryhmäkerran aihe)
• Milloin? (Kellonaika, vaikka se olisi aina sama)
• Missä? (Paikan nimi ja osoite ja tarkentavat tiedot, jos tarpeellista)
• “Toivottavasti nähdään illalla…”